SSRI-lääkkeiden haittavaikutukset ja miten hallita niitä?
SSRI-lääkkeet eli selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät aiheuttavat useimmiten haittavaikutuksia etenkin hoidon alussa: yleisimpiä ovat pahoinvointi, unettomuus, päänsärky, seksuaalitoimintojen häiriöt ja lisääntynyt hikoilu.
Suurella osalla potilaista alkuvaiheen haitat lievittyvät muutamassa viikossa, mutta osa haittavaikutuksista voi jatkua koko hoitojakson ajan.
SSRI-ryhmään kuuluvat muun muassa fluoksetiini (Prozac), essitalopraami (Cipralex), sertraliini (Zoloft), paroksetiini (Seroxat) ja sitalopraami (Cipramil).
Lääkäri valitsee valmisteen potilaan tilanteen, muun lääkityksen ja aiempien kokemusten perusteella. Valmisteiden haittaprofiileissa on eroja, mutta ryhmälle yhteiset haitat ovat tunnistettavissa.
Yleisimmät haittavaikutukset hoidon alussa
Hoidon ensimmäisten 1–2 viikon aikana haittavaikutukset ovat tyypillisesti voimakkaimmillaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Käypä hoito -suositusten mukaan yleisimpiä ovat:
- Pahoinvointi ja ruoansulatusvaivat kuten ripuli tai ummetus
- Päänsärky
- Unettomuus tai lisääntynyt uneliaisuus
- Suun kuivuminen
- Levottomuus tai ahdistuneisuuden tilapäinen lisääntyminen
Pahoinvointi helpottaa usein, kun lääke otetaan ruoan kanssa. Unettomuutta kokevat voivat hyötyä siitä, että lääke otetaan aamulla eikä illalla. Näistä käytännön muutoksista kannattaa sopia hoitavan lääkärin kanssa.
Seksuaalitoimintojen häiriöt
Seksuaalitoimintojen häiriöt ovat SSRI-lääkkeiden tunnetuimpia ja yleisimpiä pitkäaikaishaittoja. Fimean eli Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tietojen mukaan niitä esiintyy arviolta 30–70 prosentilla SSRI-lääkitystä käyttävistä.
Tyypillisiä ovat seksuaalisen halukkuuden väheneminen, orgasmivaikeudet ja miehillä ejakulaation viivästyminen tai erektiohäiriöt. Haitat voivat esiintyä sekä miehillä että naisilla. Monelle tämä on merkittävin syy, joka johtaa lääkityksen keskeyttämiseen ilman lääkärin ohjausta.
Jos seksuaalihaitat häiritsevät elämänlaatua, asiasta kannattaa puhua lääkärille. Vaihtoehtoina ovat annoksen pienentäminen, valmisteen vaihto tai lisälääkitys.
Painonnousu ja aineenvaihdunta
Pitkäaikaisessa käytössä osa SSRI-lääkkeistä voi aiheuttaa painonnousua. Erityisesti paroksetiini on yhdistetty muita SSRI-valmisteita useammin painon nousuun. Fluoksetiini puolestaan aiheuttaa lyhyellä aikavälillä joskus painon laskua.
Painonnousu ei ole väistämätöntä, mutta se on hyvä tiedostaa etenkin pitkissä hoitojaksoissa. Säännöllinen liikunta ja ruokavalion seuranta auttavat hallitsemaan painoa lääkehoidon aikana.
Lopettamiseen liittyvät oireet
SSRI-lääkitystä ei tule lopettaa äkillisesti. Käypä hoito -suosituksen mukaan lopettaminen tehdään aina asteittain annosta pienentämällä lääkärin ohjaamana. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa niin sanotun serotoniinin vieroitusoireyhtymän, johon kuuluvat:
- Huimaus ja tasapainohäiriöt
- Sähköiskumaiset tuntemukset kehossa tai päässä
- Pahoinvointi
- Unettomuus ja eläväiset unet
- Ärtyneisyys ja ahdistus
Oireet alkavat tyypillisesti 1–4 päivän kuluessa lopettamisesta ja kestävät yleensä 1–2 viikkoa. Paroksetiinilla ja lyhytvaikutteisella sertraliinilla vieroitusoireet ovat yleisempiä kuin pitkävaikutteisella fluoksetiinilla sen pitkän puoliintumisajan vuoksi.
Lue myös: Thermacellin haitat ja haittavaikutukset – voiko sitä käyttää ja missä?
Harvinaisemmat mutta vakavat haittavaikutukset
Vakavia haittavaikutuksia esiintyy harvoin, mutta ne on tärkeä tunnistaa. Serotoniinioireyhtymä on harvinainen mutta hengenvaarallinen tila, joka voi kehittyä etenkin, jos SSRI-lääkettä käytetään yhdessä muiden serotoniinijärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden kanssa.
Oireisiin kuuluvat lihasten nykiminen, korkea kuume, sekavuus ja sydämentykytys. Tila vaatii välitöntä lääkärihoitoa.
Hoidon alussa, erityisesti alle 25-vuotiailla, on raportoitu lisääntynyttä itsemurha-ajatusten riskiä. Tämän vuoksi Fimea edellyttää, että lääkäri seuraa potilaan vointia tiiviisti hoidon alkuvaiheessa.
Jos oireet pahenevat tai mieleen tulee itsemurha-ajatuksia, on otettava yhteyttä lääkäriin tai hätänumeroon 112 välittömästi.
Pitkäaikaisessa käytössä SSRI-lääkkeet voivat myös lisätä verenvuotoriskiä erityisesti, jos niitä käytetään yhdessä tulehduskipulääkkeiden kuten ibuprofeenin tai aspiriinin kanssa.
Kenellä haittavaikutukset ovat yleisempiä?
Haittavaikutusten todennäköisyys vaihtelee yksilöllisesti. Iäkkäillä potilailla SSRI-lääkkeet voivat lisätä kaatumisriskiä verenpaineen laskun ja huimauksen vuoksi.
Maksa- tai munuaissairauksia sairastavilla lääkkeen aineenvaihdunta hidastuu, mikä voi voimistaa haittoja.
Raskauden aikana SSRI-lääkkeiden käyttö on mahdollista, mutta se arvioidaan aina tapauskohtaisesti lääkärin kanssa. Fimean ja THL:n ohjeiden mukaan hoitamaton masennus raskauden aikana on usein suurempi riski kuin harkitusti jatkettu lääkehoito.
Miten toimia haittavaikutusten ilmaantuessa
Lievät alkuvaiheen haitat eivät yleensä vaadi hoidon keskeyttämistä. Lääkärin kanssa kannattaa kuitenkin olla yhteydessä, jos haitat ovat voimakkaita, kestävät yli kaksi viikkoa tai heikentävät merkittävästi toimintakykyä.
Lääkitystä ei tule koskaan muuttaa tai lopettaa oma-aloitteisesti. Fimean suositusten mukaan kaikki annoksen muutokset ja lopettaminen tehdään yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.
Usein kysytyt kysymykset
Yleisimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi, päänsärky, unettomuus ja seksuaalitoimintojen häiriöt. Suurin osa alkuvaiheen haitoista lievittyy 1–2 viikossa, kun elimistö tottuu lääkkeeseen.
Ei. SSRI-lääkitys lopetetaan aina lääkärin ohjaamana annosta asteittain pienentämällä. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita kuten huimausta, pahoinvointia ja sähköiskumaisia tuntemuksia.
Alkuvaiheen haitat kestävät tyypillisesti 1–2 viikkoa. Seksuaalitoimintojen häiriöt ja painonnousu voivat kuitenkin jatkua koko hoitojakson ajan. Jos haitat ovat pitkäkestoisia, lääkäri voi arvioida valmisteen vaihdon tai annoksen muuttamisen.
Ei. Valmisteiden haittaprofiileissa on eroja. Paroksetiini aiheuttaa muita useammin painonnousua ja vieroitusoireita. Fluoksetiini on pitkän puoliintumisaikansa vuoksi helpompi lopettaa. Lääkäri valitsee valmisteen aina potilaan tilanteen mukaan.
