Huonon sisäilman haittavaikutukset näkyvät erityisesti työpaikoilla

Huono sisäilma aiheuttaa tyypillisimmin silmien ja hengitysteiden ärsytystä, päänsärkyä, väsymystä ja tunkkaisuuden tunnetta. Pitkittyessään ongelmat voivat lisätä hengitystieinfektioiden ja astman riskiä, erityisesti kosteusvaurioituneissa rakennuksissa.

Suomessa haitat näkyvät voimakkaimmin juuri työpaikoilla ja kouluissa: Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vuonna 2017 teettämän tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia vastaajista koki terveydentilansa huonontuneen kuluneen vuoden aikana, ja peruskouluissa sekä esiopetuksessa joka viides työntekijä oli vaihtanut työpistettä sisäilmaongelmien takia.

Mistä huono sisäilma johtuu työpaikoilla ja kouluissa

Sisäilmasto kattaa kaikki rakennuksen ympäristötekijät, jotka vaikuttavat terveyteen ja viihtyvyyteen: ilmanvaihdon, lämpö- ja kosteusolosuhteet, radonin, valaistuksen ja melun.

Kosteusvauriot ja niistä syntyvä mikrobikasvu ovat yksi yleisimmistä syistä, mutta ongelmia aiheuttavat myös materiaalipäästöt, likainen ilmanvaihtojärjestelmä, mineraalikuidut ja poikkeavat hajut, kuten viemärinhaju.

Vanhemmissa koulu- ja päiväkotirakennuksissa syynä on usein ilmanvaihdon riittämättömyys suhteessa käyttäjämäärään.

Terveet tilat 2028 -hankkeen oppimisympäristöselvityksen mukaan, jota Helsingin kaupungin sisäilmatyöryhmä käsitteli toukokuussa 2025, yhdeksässä viidestätoista tutkitusta koulurakennuksesta tilojen käyttöaste ylitti 100 prosenttia. Ylitäyttö heikentää sisäilman laatua, kun ilmanvaihto ei riitä suunniteltua suuremmalle käyttäjämäärälle.

Sisäilmaongelmien historia Suomessa

Suomalainen keskustelu sisäilmasta on muuttunut vuosikymmenten aikana. Helsingin yliopiston ja Työterveyslaitoksen professori Kari Reijula on kuvannut kehitystä kolmena vaiheena. 1970-luvulla puhuttiin sairas rakennus -oireyhtymästä energiakriisin ja tiiviimmän rakentamisen seurauksena.

1990-luvulla huomio siirtyi kosteusvaurioihin ja homeeseen. 2000-luvulla keskusteluun nousivat muut sisäilman epäpuhtaudet, kuten haihtuvat orgaaniset yhdisteet eli VOC-yhdisteet sekä mineraalikuidut.

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut uutta hoitosuositusta sisäilmaan liittyvän oireilun tunnistamiseen ja hoitoon. Se päivittää vuonna 2007 julkaistun niin sanotun Majvik-suosituksen, joka käsitteli kosteus- ja homevauriorakennusten terveyshaittoja.

Tyypilliset oireet ja terveysriskit

Työterveyslaitoksen ylilääkäri Irmeli Lindström on todennut, että valtaosa sisäilmaan liitetyistä oireista on lieviä ja ohimeneviä. Ne ovat myös epäspesifejä: sama oire, kuten päänsärky tai väsymys, voi johtua monesta muustakin syystä kuin rakennuksesta.

Osa sisäilman epäpuhtauksista nostaa kuitenkin todistetusti sairastumisriskiä. Radon, asbesti, tupakansavu ja pienhiukkaset kuuluvat tähän joukkoon.

Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa työskentely on yhdistetty kohonneeseen astmariskiin: meta-analyysien mukaan riski on keskimäärin noin 1,5-kertainen verrattuna vaurioimattomiin tiloihin.

Jos oireilu jatkuu pitkään ja haittaa toimintakykyä voimakkaasti, taustalla voi olla myös ympäristöherkkyys. Tällöin oireet voivat jatkua vielä senkin jälkeen, kun rakennuksen puutteet on korjattu.

Lue myös: E-pillereiden haittavaikutukset: Painonnousu ja laskimotukokset

Vaikutukset työntekijöihin ja oppilaisiin

Työpaikalla tai koulussa vietetään päivästä suuri osa, mikä tekee sisäilman laadusta erityisen vaikuttavan tekijän. OAJ:n tutkimuksessa terveydentila oli huonontunut selvimmin vuosien 1960 ja 1980 välillä rakennetuissa koulu- ja päiväkotirakennuksissa työskentelevillä.

Uusimmissa rakennuksissa työskentelevistä sen sijaan jopa 15 prosenttia kertoi terveydentilan kohentuneen.

Seuraukset eivät jää yksilön tasolle. Toistuvat sairauspoissaolot, henkilökunnan vaihtuvuus ja tilojen väliaikaiset evakuoinnit näkyvät kunnille ja työnantajille kustannuksina.

Osa opetuksesta on jouduttu järjestämään parakeissa tai ulkotiloissa korjausten ajaksi, kun luokkatilojen sisäilma ei ole täyttänyt vaatimuksia.

Miten ongelma tunnistetaan ja mitä sille voi tehdä

Selviä merkkejä huonosta sisäilmasta ovat tunkkaisuus, pölyisyys ja poikkeava haju. Myös maalin kupruilu tai näkyvät kosteusläikät kertovat usein rakenteiden sisällä piilevästä vauriosta.

Allergia- ja Astmaliiton sisäilmaneuvonnan mukaan näiden merkkien ilmetessä kannattaa aloittaa selvitys rakenteiden kuntokartoituksella ja tarvittaessa materiaalinäytteillä, sillä pelkät ilmanlaadun mittaukset eivät useinkaan paljasta piileviä kosteusvaurioita.

Työpaikalla ensimmäinen askel on yhteydenotto työterveyshuoltoon, joka arvioi tilannetta sekä yksilön että työyhteisön tasolla. Kouluissa ja päiväkodeissa vastaavaa roolia hoitaa kunnan sisäilmatyöryhmä, joka voi teettää sisäilmatutkimuksen ja päättää korjaustoimista.

Käypä hoito -suosituksen mukaan kosteus- ja homevauriot kannattaa aina pyrkiä korjaamaan ja niiden syntyminen ehkäisemään ennalta, vaikka yksittäisen oireen ja rakennuksen välistä yhteyttä ei aina voida osoittaa yksiselitteisesti.

Usein kysytyt kysymykset