Ashwagandha haittavaikutukset – hyvin vähän tutkimustietoa

Ashwagandha voi aiheuttaa vatsavaivoja, uneliaisuutta ja päänsärkyä, ja harvinaisissa tapauksissa siihen on yhdistetty vakavia maksavaurioita.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirastojen verkosto on nostanut ashwagandhan listalle aineista, joiden turvallisuutta halutaan selvittää tarkemmin ennen kuin sen käyttöä ravintolisissä voidaan pitää riskittömänä.

Ashwagandha (Withania somnifera, suomeksi rohtokoisio) on ayurvedisessa perinnelääkinnässä käytetty kasvi, jota markkinoidaan nykyään stressinhallintaan, unen laatuun ja yleiseen jaksamiseen. Suosio on kasvanut nopeasti, mutta haittavaikutuksista puhutaan harvemmin kuin hyödyistä.

Yleisimmät haittavaikutukset

Ruoansulatuskanavan oireet ovat ashwagandhan tavallisin haittavaikutus. Vatsakipu, pahoinvointi, ripuli ja ummetus ovat yleisiä, erityisesti kun valmistetta otetaan tyhjään mahaan tai suurina kerta-annoksina.

Toinen tyypillinen haitta liittyy hermostoon. Ashwagandhalla on rauhoittava vaikutus, jonka seurauksena osa käyttäjistä kokee päiväaikaista väsymystä ja uneliaisuutta. Toisilla vaikutus kääntyy päinvastaiseksi: levottomuutta ja päänsärkyä on raportoitu samassa yhteydessä.

Nämä oireet ovat tyypillisesti lieviä ja väliaikaisia. Ne helpottavat usein parissa viikossa, kun keho tottuu valmisteeseen, tai loppuvat käytön lopettamisen jälkeen.

Ovatko maksavauriot mahdollisia?

Ashwagandhan turvallisuuskeskustelun ydin liittyy maksaan. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Tampereen yliopiston tutkijoiden kirjallisuuskatsauksessa, joka julkaistiin Duodecim-lehden Terveysportti-palvelussa lokakuussa 2024, käydään läpi 22 tapausta, joissa rohtokoision käyttöön on liitetty vakava maksavaurio syy-yhteyden ollessa varma tai todennäköinen.

Katsauksen mukaan maksavauriot ovat olleet tyypillisesti kolestaattisia tai sekamuotoisia: oireina on kuvattu voimakasta keltaisuutta, kutinaa ja maksan transaminaasiarvojen nousua.

Useimmissa tapauksissa arvot palautuivat normaaleiksi yhdestä yhdeksään kuukauteen valmisteen lopettamisen jälkeen, mutta yksi tapaus johti maksansiirtoon.

Fimean ylilääkäri kommentoi asiaa Lääkärilehdelle: syy-yhteys ashwagandhan ja maksavaurioiden välillä on todennäköinen, mutta kyse on harvinaisesta haitasta suhteessa käyttäjämäärään.

Haittaseuranta ravintolisien kohdalla ei vastaa lääkkeiden seurantaa, joten todellisten tapausten määrästä ei ole tarkkaa kuvaa.

Tämän vuoksi Euroopan elintarviketurvallisuusvirastojen johtajien verkosto julkaisi listan 13 aineesta, joiden käyttöä ravintolisissä haluttaisiin rajoittaa tai kieltää terveysriskien vuoksi. Ashwagandha on yksi näistä aineista.

Kilpirauhanen ja hormonitoiminta

Ashwagandhan tunnetaan vaikuttavan kilpirauhasen toimintaan, ja tutkimuksissa sen on havaittu nostavan kilpirauhashormonien T3- ja T4-pitoisuuksia.

Tämä voi olla hyödyllistä kilpirauhasen vajaatoiminnassa (hypotyreoosi), mutta riski kääntyy päinvastaiseksi kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosi), jolloin ashwagandha voi pahentaa oireita kuten sydämen tykytystä, hermostuneisuutta ja painonlaskua.

Ashwagandha vaikuttaa myös kortisolitasoihin ja sukupuolihormoneihin, minkä takia sen käyttöä ei suositella hormoniriippuvaisissa sairauksissa, kuten eturauhassyövässä tai hormonipositiivisessa rintasyövässä, ilman lääkärin arviota.

Yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa

Ashwagandha voi voimistaa muiden rauhoittavien ja unilääkkeiden vaikutusta, koska sillä itsellään on sedatiivinen vaikutus. Yhteiskäyttöä bentsodiazepiinien tai muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden kanssa ei suositella ilman lääkärin arviota.

Diabeteslääkitystä käyttävien kohdalla riski liittyy verensokeriin: ashwagandha voi laskea sitä, jolloin yhteiskäyttö insuliinin tai muiden verensokeria alentavien lääkkeiden kanssa voi johtaa liialliseen verensokerin laskuun.

Vastaava varovaisuus koskee verenpainelääkkeitä, sillä ashwagandha voi laskea verenpainetta entisestään.

Fimean Paile-Hyvärinen muistuttaa, että rohdosvalmisteita ei tulisi käyttää lainkaan silloin, kun potilaalla on lääkitys, jonka veripitoisuuden on pysyttävä tasaisena.

Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi epilepsialääkkeet, verenohennuslääkkeet ja HIV-lääkkeet.

Lue myös: Suolan haittavaikutukset – ongelma syntyy määrästä

Kenelle ashwagandha ei sovi?

Raskaana oleville ja imettäville ashwagandhaa ei suositella, koska sen vaikutuksista sikiöön tai vauvaan ei ole riittävää tutkimustietoa.

Sama varovaisuus koskee henkilöitä, joilla on jo ennestään maksasairaus: koska vauriomekanismia ei tunneta, ylimääräistä kuormitusta kannattaa välttää.

Autoimmuunisairauksia, kuten nivelreumaa, lupusta tai MS-tautia, sairastavien kohdalla riskinä on immuunijärjestelmän aktivoituminen, joka teoriassa voi pahentaa tautia.

Myös kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavien tulisi välttää ashwagandhaa ilman lääkärin ohjeistusta.

Mitä tehdä, jos haittavaikutuksia ilmenee?

Lievät ruoansulatuskanavan oireet helpottavat usein annosta pienentämällä tai ottamalla valmiste ruoan kanssa. Jos oireet jatkuvat käytön lopettamisen jälkeen useita päiviä, yhteyttä kannattaa ottaa lääkäriin.

Ihon tai silmänvalkuaisten kellertäminen, voimakas kutina tai selittämätön vatsakipu ovat merkkejä, joiden ilmetessä ashwagandhan käyttö on syytä lopettaa välittömästi ja hakeutua lääkäriin. Näitä oireita on kuvattu osassa Duodecimin katsauksen läpikäymistä maksavauriotapauksista.

Lääkitystä käyttävien kannattaa keskustella ashwagandhan käytöstä lääkärin tai apteekin kanssa etukäteen, erityisesti jos lääkityksen pitoisuuden tasaisuus on hoidon kannalta tärkeää.

Usein kysytyt kysymykset